Tietopaketti kameravalvonnasta
Olemme koonnet alle joukon valvontakameroihin liittyviä käsitteitä. Ne on pyritty esittämään kansanomaisesti, ilman teknistä jargonia. Lyhyt ja ytimekäs tyyli tarkoittaa myös sitä, että jotakin yksityiskohtia on jätetty pois. Sinänsä lyönti poskelle sillä valvontakameroiden ollessa kyseessä, jotkin yksityiskohdat saattavat kääntää asian päälaelleen. Mutta koska tarkoitus ei ollut julkaista kirjaa, vaan antaa joitakin vinkkejä ja nyrkkisääntöjä, niin…
Kameratyypit
Valvontakameroiden jaottelussa on useita luokkia. Kaikki valvontakamerat toimivat ikään kuin videokamerat, jotka tuottavat yksittäisiä kuvia sekunnin ajanjakson mittaisessa ajassa. Kuvien käsittely tapahtuu kennolla ja kuvakenno on pääosassa, mitä tulee kuvalaatuun. Kaikki kamerat tarvitsevat toimiakseen virtaa, joten täysin ”langatonta” järjestelmää ei ole olemassa.
Yksi jaottelu on jakaa kamerat sen tuottaman kuvasignaalin mukaan joko analogisiin tai digitaalisiin kameroihin. Analogiset kamerat ovat jäämässä historiaan. Analogisen kameran etuina on pidetty yksinkertaisen rakenteen tuomaa pitkää elinkaarta, hitusen parempaa kykyä nähdä hämärässä ja toimintavarmuutta. Verkkokamerat takaavat ainakin teoriassa suuremman kuvatahdin (fps), paremman kuvalaadun, joustavan virransyötön sekä tukun ominaisuuksia, mitä analogisissa kameroissa ei ole. Eräänkaltaisena välivaiheena voidaan vielä mainita SDI-kamerat ja hybriditallentimet mutta ei niistä sen enempää.
Valvontakamera voi olla kiinteä tai ohjattava. Ohjattavia kameroita sanotaan PTZ-kameroiksi (Pan Tilt Zoom). Kamera voi olla muodoltaan laatikkomainen tai kupumainen. Kupumaista kameraa nimitetään Dome-kameraksi. Dome-kameran etuna etenkin omaisuuden valvonnassa on pidetty sitä, ettei valvottavassa tilassa oleva henkilö tiedä, mihin kameran objektiivi on suunnattu. Koteloidut laatikkokamerat (box camera) ovat rakenteeltaan järjestelmäkameran oloisia. Niissä on erillinen runko ja vaihdettava optiikka. Vastaparina voisi olla taas ns. bullet-kamera, joka on yleensä ”pokkarikameran” omainen tuote. Siinä sutjakkaan koteloon on integroitu kaikki. Kamera, optiikka, kotelointi, lämmitys, jalka ja vielä lisävalaisu. Nämä bullet-kamerat ovat yleensä muodoltaan ”pötkön” mallisia tai kupumaisia. Koska niihin on integroitu kaikki kameraelementit, ei niitä oikeastaan voi korjata. Kun tälläinen kamera rikkoutuu, entinen roskiin ja uusi tilalle.
On olemassa vielä joukko erikoiskameroita, joita meidänkin valikoimista löytyy. Ne on suunniteltu tiettyä käyttötarkoitusta varten ja peruskameraa on paranneltu toimimaan käyttötarkoituksessaan.
Optinen zoom, digitaalinen zoom ja sitten vielä CSI-zoom
Suurimman karhunpalveluksen valvontakamera-alalle ovat tehneet amerikkalaiset poliisisarjat. Niiden antaman käsityksen perusteella keskiverto asiakas odottaa, että kamerat näkevät kaiken ja kaikissa olosuhteissa. Näin ei ole.
Optinen zoom tarkoittaa sitä, että kameran objetiivia voidaan katseltaessa säätää (livekuvaus ei tallenne). Tälläinen ominaisuus on edellä mainituissa PTZ-kameroissa. Mutta koska sitä voidaan säätää vain kuvankatseluhetkellä, eikä se mitenkään toimi tallenteita katsellessa, jää tallenteen zoomailuun ainoastaan digitaalinen zoom. Valitset kuvasta alueen, jota haluat tarkemmin tarkastella. Niin ja se CSI -zoom on sitä, että Horatio nostaa aurinkolasinsa ja sanoo työkaverilleen ”Hei suurennas tuota kuvaa tuonne 250 metrin päähän ikkunaan, siinä taisi näkyä roskan heijastus maasta”.
Kiinteä ja säädettävä (varifocal) optiikka.
Valvontakamerat on varustettu joko kiinteällä tai säädettävällä optiikalla. Kiinteällä optiikalla varustetut kamerat ovat yleensä bullet -kameroita. Tarkoituksena on saada kuva-ala mahdollisimman suureksi, jolloin sijoitettavien kameroiden määrä vähenisi. Jotta idea toimisi eli tuotettu kuva olisi edes siedettävän laatuista, tarvitaan ns. megapikselikennoilla varustettu kamera. Toinen mahdollisuus on käyttää säätöoptiikalla varustettua kameraa ja säätää optiikka siten, että sillä nähdään juuri se haluttu kohde. Monesti näin saadaan huomattavasti parempaa tunnistekuvaa kuin laajaoptiikalla. FullHD ei siis takaa automaattisesti parempaa tunnistettavuutta.
Valaisun merkitys
Keskikesällä hyvää tunnistekuvaa tuottavat kaikki kamerat. Ongelmat alkavat silloin, kun tulee hämärää. Vaikka CMOS-kennoissa (digikameroiden kennotyyppi) on tapahtunut ja tapahtuu huimaa kehitystä, on kamera pimeällä melko avuton ilman lisävalaisua.
Paras tapa on huolehtia valvottavan alueen riittävästä yleisvalaistuksesta. Jos sitä ei voida tehdä on seuraavaksi paras tapa hankkia kameran yhteyteen asennettava ERILLINEN IR-valaisin. Kameroihin integroidut IR-valaisimet aivan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat surkeita. Jos tuoteselosteessa luvataan valaisu vaikkapa 40 metriin, jaa se heti kolmella niin saat tietää totuuden. Lumisade, usva, räntä yms. luonnonilmiöt heikentävät valaisua entisestään tai jopa tekevät kuvasta huonomman kuin ilman valaisua. Pimeässä kaikki kamerat tuottavat musta-valko kuvaa, olipa kyseessä analoginen tai digitaalinen valvontakamera.
Kameran liiketunnistin
Kameran liiketunnistin on yhtä hyvä/huono ominaisuus kuin on IR-valaisu. Niiden suurin ongelma on liiallinen herkkyys. Kameran oma liiketunnistin antaa hälytyksiä liikkuvien oksien, ilmassa kieppuvien lehtien tai pilven varjojen takia. Hälytysherkkyyttä voi toki säätää, mutta arpapeliä se silti on. Paras tapa olisi hankkia kameraan liitettävä erillinen PIR-tunnistin, joka reagoi kahteen muuttujaan – lämpöön ja kohteen liikkeeseen. Näin vältät turhat hälytykset.
Tallennukseen liittyy henkilörekisterilaki
Jos hankit tallentavan kamerajärjestelmän ja käytät tallennusta, olet henkilörekisterinpitäjä ja velvollinen noudattamaan lain määräyksiä. Tämä tarkoittaa sitä, että tarroitat valvottavan kohteen ympäristön Kameravalvonta-merkein ja teet rekisteri-ilmoituksen, jossa kerrot tarkasti mm. kuka on rekisterin pitäjä, mistä syystä, miten tallenteet on suojattu, kuka saa tallenteita katsoa jne. Tämäkään ei takaa vielä kuvaamista missä haluat.
Meidän palveluumme kuuluu kertoa näistä asioista asiakkaille, ohjeistaa häntä ja vieläpä täyttää hänen puolestaan rekisteri-ilmoitus.
Kamerajärjestelmän langaton- eli WLAN tiedonsiirto
Kaapelointikustannuksia voidaan pienentää käyttämällä langatonta datasiirtoa. Tällöin kameran kuvasignaali välitetään lähetinantennille (client), josta se kuvavirta siirtyy langattomasti
vanstaanotin antennille (access point). Vastaanotin antenni on yhdistetty reitittimen kautta lähiverkkon ja näin kuvavirtaa voidaan seurata joko hallintaohjelmalla tai kirjautumalla suoraan kameraan.
Johtojen vetämiseltä ei kuitenkaan täysin vältytä. Niin kamera kuin antennitkin tarvitsevat sähköä. Käytännössä temppu tehdään niin, että kamerat kaapeloidaan verkkokaapelilla ns. PoE-kytkimeen, josta kamerat saavat virtansa. PoE-kytkin puolestaan kytketään verkkovirtaan (230 V AC) hyödyntäen laitteen mukana tulevaa virtalähdettä (muuntaja). PoE-kytkimeltä lähtee yksi verkkokaapeli lähetinantennille. Kaapelia pitkin kulkee sekä antennin tarvitsema virta että data. Yksi lähetinantenni voi palvella useampaa kameraa ja yksi vastaanotin useampia lähetinantenneja.
Antennit ovat joko suunta- tai ympärisäteileviä. Ne toimivat yleensä 2,4 tai 5,0 GHz taajuudella. Sitten vielä yksi piru seinälle. Verkkokaupoissa myydään jammereita, joilla langattoman
verkon voi mykistää. Onneksi suuressa osassa IP-kameroita on paikka muistikortille, johon kuvatallenne voidaan myös ohjata. Tosin kortille ei mahdu 24/7 tilassa kuvaavan FullHD-kameran kuvavirtaa kuin korkeintaan 2-3 päivää.
Ei se kamera ole niin tärkeä vaan se hallintajärjestelmä
Yleensä kaikkien yleisessä myynnissä olevien kameroiden mukana tulee jonkinlainen hallintajärjestelmä. Nykyisin suosituinta kai on, että järjestelmä ladataan netistä valmistajan sivuilta esim. syöttämällä kameran valmistenumero tai muu koodi. Nämä järjestelmät ovat tällöin ilmaisia.
Huonona puolena näissä ilmaisohjelmissa on, että ne tukevat vain yleensä yhden laitevalmistajan tuotteita. Eli toisen merkkisen kameran liittäminen järjestelmään on yleensä miltei mahdotonta. Koska kyseessä on ilmainen tuote ja valmistajan bisnes on myydä kameroita, ei hallintaohjelma ole järin häävi. Käyttäjäystävällisyyteen, helppouteen, tallenteiden etsimiseen päivityksistä puhumattakaan ei juuri ole kiinnitetty huomiota. Ohjelmien talleiden haku perustuu yleensä kameran tallennusominaisuuksiin. Kamera voi tallentaa kaiken aikaa, tallentaa vain liikkeestä, tallentaa asetetun aikataulun mukaisesti yms. Nämä tallennusvaihtoehdot on yleensä esitetty erivärisin janoin. Kun sitten ryhdyt etsimään jotakin tiettyä tapahtumaa, varaa viereesi vähintään pannu mustaa kahvia. Voi kulua tovi jos toinenkin.
Parhaimmissa, erikseen ostettavissa hallintaohjelmissa on toimintoja tapahtumien tehokkaaseen etsimiseen. Jos esim. autonrengas on ilmestynyt pihaasi, voit merkitä renkaan ja järjestelmä hakee automaattisesti sen tapahtuman, jolloin se on pihaasi ilmestynyt.
Katselu verkon yli eli internetissä.
Jos sinulle on normaali internet liittymä, sinulla on silloin vaihtuva IP-osoite. Tämä tarkoittaa sitä, että voit ”pelata” kamerajärjestelmäsi parissa luotettavasti ainoastaan sisäverkossa. Jos haluat katsella tallenteita tai kamerakuvaa myös muualla kuin toimipaikallasi, sinulla on oltava julkinen IP-osoite tai käytettävä tallenteen pilvipalvelua, johon kamerasi ovat yhteydessä. Hälytysten katselu on eri juttu, koska silloin kamera lähettää dataa kiinteään osoitteeseen esim. puhelimeesi tai sähköpostiisi.
Mitä tarvitset, eli mistä kamerajärjestelmä muodostuu
IP-kamerajärjestelmässä tarvitset tarkoitukseesi sopivan määrän kameroita, riittävästi liittimin varustettuja verkkokaapeleita, virransyöttöön ja datavälitykseen vähintään yhden PoE-kytkimen, jossa riittävä määrä portteja myös tulevaisuutta varten sekä tietokoneen, jossa riittävästi tehoa tallennukseen ja kuvavirran striimaukseen. Jos haluat langattoman järjestelmän, tähän lisätään vielä antennipari. Sitten sinun on huolehdittava siitä, että kamerajärjestelmää varten löytyy riittävästi virtapistorasioita 230 Vac. Jos haluat erillisen kovalevyllä varustetun NVR-tallentimen, sinun on lisäksi hankittava tallenninta varten lukollinen kaappi (henkilörekisterilaki). Lisäksi kameroihin voi joutua hankkimaan erillisiä liiketunnistimia tai lisävalaisua, riippuen tietysti täysin siitä, miten kameran oma liiketunnistin/IR-valaisu toimii.
Mitä lysti kustantaa
Kelvolliset kiinteät (bullet) kamerat maksavat alk. 150 euroa/kpl, kytkimelle voit varata hintaa noin 250 euroa ja tallennin kaappeineen 2 tai 3 TB kovalevyllä kustantaa noin 600,00 euroa (alk.). Jos et halua järjestelmästäsi skaalautuvaa, niin todennäköisesti tulet toimeen laitevalmistajan ilmaisohjelmalla. Jos haluat liittää kameraasi kunnollisen liiketunnistimen, sen hinta pyörii noin 120 euron seutuvilla. Kaapeleihin (Cat6) liittimineen on syytä varata 100 – 200 euroa. Näillä pääset alkuun mutta mitään laadukasta järjestelmää ei näillä hinnoilla saa. Huom! hintoihin täytyy vielä lisätä alv eli kerroin 1,24.